Minun kaksivuotiaani
- kysyy kysymyksiä, kuten "mitä äiti tekee?" tai "missä meijjän kissa?".
- puhuu pitkiä ja usein kieliopillisesti korrekteja lauseita. Joskus tulee myös hassuja sanoja, kuten tänään ruokapöydässä, kun sana avocado oli unohtunut ja kyseisestä hedelmästä tuli taaperon suussa anovikki.
- käyttää jo itsestään puhuessaan pronominia minä nimensä sijaan. Myös sanat mun ja mulle ovat hyvinkin usein kuultuja.
- on alkanut leikkiä yhteisleikkejä muiden lasten kanssa. Päiväkodissa hänellä on kaveri, jonka kanssa hän kulkee käsi kädessä. Itku kuulemma meinaa tulla molemmilta, jos eivät pääse piirissä vierekkäin istumaan.
- osaa ihan hurjan monta laulua ja lorua ulkoa.
- ei ole kauhean kiinnostunut käymään potalla. Pisujen tekeminen pottaan onnistuu silloin, kun neitiä huvittaa yrittää.
- pomppii ja kiipeilee.
- vierastaa vieraita setiä mutta ei juurikaan tätejä.
- on melko uhmakas. Takuuvarmat raivarit tulee aina kun täytyy lähteä kotiin leikkipuistosta, ja jos kaupassa ei saa ottaa pikkuisia ostoskärryjä.
- tykkää: nalle puhista, lorupussi -leikistä, pyöräilystä, vesilätäköistä sekä videoista, joissa hän itse esiintyy.
- ei tykkää: hiusten pesusta, paprikasta eikä tädin koiranpennusta, jolle hän tosin topakasti jo uskaltaa sanoa "ei saa haukkua!".
