Ajatuksia synnytyksestä

Aikaa vauvan syntymään on noin kaksi kuukautta. Nyt lasketun ajan lähestyessä ihmiset ovat kovasti alkaneet kyselemään, että joko jännittää ja pelottaako synnytys. Tässä on nyt itse asiassa kuitenkin käynyt niin, että mitä lähemmäs kyseistä tapahtumaa mennään, sitä vähemmän se hirvittää minua. Raskauden alussa olin ihan paniikissa, kun joku mainitsikin sanan "synnytys", mutta nyt se tuntuu vain joltain hieman epämukavalta tilaisuudelta, jonka toivoisin jo olevan takana päin. Vähän sama tunne, kuin edessä olisi jokin tärkeä tentti tai työhaastattelu. Että kamalaahan se tulee olemaan, mutta olisipa se jo, että se olisi hoidettu.

Tässä vaiheessa, kun en vielä ole kokenut synnytyskipuja, minua pelottaa eniten se hetki, kun tajuan, että nyt se syntyy. Että mitä jos olen yksin kotona, eikä aviomieheni vastaa puhelimeen? Jos sairaalasta vain koko ajan sanotaan minulle, että älä tule tänne vielä, (mene vaikka suihkuun!), vaikka olen hädissäni ja minua sattuu? En niinkään ole kuullut tutuiltani kauhutarinoita itse synnytyksestä, vaan nimenomaan siitä ajasta, kun odotellaan kotona, että saa puhelimessa hoitajalta luvan lähteä sairaalaan. Tietysti ymmärrän, että Helsingissä synnytyssairaalat ovat täynnä, varsinkin nyt Naistenklinikan ollessa remontissa, mutta jotenkin uskon, että oloni olisi turvallisempi sairaalassa, ja näin ollen kivutkin olisi helpompi kestää, kun en ole muuten ihan paniikissa.

Toivon, että pystyn synnyttämään lapseni alakautta, eikä sektiota tarvitse tehdä. Lisäksi toivon saavani joko epiduraali- tai spinaalipuudutuksen. Minä olen lääkärin ja sairaanhoitajan tytär, joten lähes kaikki elämäni aikana  kokemani kivut, säryt, taudit ja muut huolet on hoidettu lääkkeillä. En oikeastaan edes usko lääkkeettömään kivunlievitykseen (ja tässä tulee lisäksi vielä sellainen tuplaepäusko, eli en ymmärrä, miten se voisi auttaa minua, jos en usko sen  auttavan). Luomusynnytys ei siis ole asia, jota edes harkitsisin vaihtoehtona.

Tietysti, kaikki yllä mainittu on vain spekulointia tilanteesta, jota en ole vielä kokenut. En voi vielä tietää, miten oikeasti tulen missäkin vaiheessa reagoimaan. Kuitenkin olen ihan luottavainen sen suhteen, että sekä minä että lapsi selvitään lopulta tilanteesta ihan hyvin. Ensi viikolla meillä on perhevalmennus, jossa on aiheena synnytys, ja sen jälkeen varataan aika synnärille tutustumiskäyntiä varten. Saan molemmista varmasti vielä lisää pohtimisen aihetta.