perjantai 14. helmikuuta 2014

Minä ja neuvola

33. raskausviikko käynnistyi eilen ja tänään oli neuvolapäivä. Terveydenhoitaja vahvisti muutaman päivän takaiset epäilykseni siitä, että vauva on ilokseni yön aikana kääntynyt pää alaspäin. Nyt pikkuinen siis majailee raivotarjonnassa, ja minun on huomattavasti helpompi olla. Hengästyn edelleen helposti, mutta en nyt sentään enää laittaessani sukkia jalkaan. Lisäksi voin nyt unohtaa huolet painon nousemattomuudesta, sillä muutos edelliseen käyntiin nähden oli +500 grammaa viikkoa kohden, eli juuri niin kuin pitääkin. Painoa on  tullut raskauden alusta nyt yhteensä viisi kiloa.

Terveydenhoitaja on tähän mennessä jokaisella neuvolakäynnillä kysynyt, että vieläkö haluan influenssarokotteen, kun en ole sitä ottanut. En halunnut, edelleenkään, vaikka nyt varmaan sitten saan sikainfluenssan ja koen tuskallisen kuoleman kostona itsepäisyydestäni, ainakin mikäli iltapäivälehtiä on uskominen. Tiedän kyllä tilani takia kuuluvani riskiryhmään, mutta vähän nyt taas tuntuu siltä, että täällä vallitsee jonkinlainen median aikaansaama joukkohysteria. Että vaihtoehdot ovat nyt sitten narkolepsia tai h1n1, kumman otat? Minulla on enää viikko töitä jäljellä, jonka jälkeen suorat kontaktit muihin ihmisiin ovat melko vähäiset, ja uskon selviäväni tästä ihan vain hyvällä käsihygienialla. Saa nähdä kuinka käy.

Olen joka tapauksessa tyytyväinen siihen, että vaikka minulta on joka kerta kysytty, haluanko rokotetta, ei päätöstäni silti ole kertaakaan kyseenalaistettu tai rokotetta yritetty mitenkään tyrkyttää. Itse asiassa, olen neuvolapalveluihin muutenkin kokonaisuudessaan tyytyväinen. Monia tuntuu vaivaavan se, että ennen viimeistä kolmannesta käyntejä on niin vähän, mutta minä en ole kaivannut yhtään käyntiä enempää kuin niitä on ollut. Tähän toki vaikuttaa paljon se, että raskauteni on ollut alun pahoinvointia lukuunottamatta helppo. Terveydenhoitaja on kuitenkin ollut jokaisella käynnillä sama ja tuntuu kyllä tietävän, mitä tekee. Yli kolmekymppinen aviomieheni itseasiassa muistaa hänet hämärästi jostain lapsuudestaan, eli kokemustakin hänellä taitaa olla. Olen saanut jokaiseen kysymykseeni tähän mennessä tyydyttävän vastauksen, ja täti huomioi käyntien aikana myös miestäni ihan kiitettävästi.

Ainoan tähän mennessä vastaan tulleen miinuksen saa keskiraskauden lääkärikäynti. Lääkäri ei hirveästi kommunikoinut kanssani ja käynti kesti muutenkin maksimissaan kymmenen minuuttia. Vähän niin kuin, että no niin, housut pois ja siihen pöydälle, ahaa kohdunsuu on kiinteä ja kiinni, heippa sitten. Toisaalta en kyllä itsekään osannut oikein kysyä mitään. Seuraavalla kerralla minulla on aika eri lääkärille, toivottavasti saan siitä käynnistä vähän enemmän irti.

Parasta neuvolapäivissä on kuitenkin minun ja mieheni vahingossa(!) kehittämä traditio käydä aina vastaanoton jälkeen hakemassa lähikaupasta tuoreet leivonnaiset ja juoda sitten herkulliset pullakahvit. En ole koko elämäni aikana yhteensä syönyt niin paljon makeaa kuin nyt raskauden aikana, mutta ehkä se näiden kaikkien pikku vaivojen ja kärsimysten keskellä odottavalle äidille sallitaan.

2 kommenttia:

  1. Multa ei ole kertaakaan kysytty misään rokotteista mitään! :D No, enpä olis ottanut vaikka olis kysyttykään.. tuli vaan tästä mieleen, että jänniä eroja noissa neuvoloissa...

    Mulla on tosi hyvät kokemukset neuvolassa terkan käynneistä, mutta kaikki kolme lääkärikäyntiä... no, en ole ollut kyllä oikein tyytyväinen niistä mihinkään. Terkat tuntuvat olevan ajan hermolla, kiinnostuneita ja ihan mielettömän helposti lähestyttäviä kun taas ne lääkärit on sellaisia kylmän oloisia, ei puhu eikä pukahda, ja aina kiire päästä eroon. Ärsyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu kyllä olevan tosi paljon eroja! Me käydään suht pienessä neuvolassa, jossa terkkarit ei vaihdu ja jopa muistavat asiakkaat yleisesti ottaen ihan hyvin. :) Tajusin kyllä nyt ihan äskettäin, että mulle ei ikinä tehty sokerirasituskoetta, vaikka ikäni puolesta se olisi pitänyt tehdä. Näin lähellä laskettua aikaa se taitaa kyllä olla jo aika turhaa, kun mitään muita syitä epäillä raskausdiabetestä ei tosiaan ole kuin se, että olen 27, mikä nyt ei kuitenkaan ihan niin paljon ole sekään, täällä kun ensisynnyttäjät ovat keskimäärin yli kolmekymppisiä.

      Vähän kyllä ikävää, jos lääkärikäynnin jälkeen joutuu melkein miettimään, että pitäiskö käydä yksityisellä, että saisi kunnon palvelua!

      Poista