Satunnaisia havaintoja raskausajasta

1. Raskaus ja muut ihmiset

En tiedä, olenko tekemisissä jotenkin tavallista huolehtivaisempien ihmisten kanssa, vai tapahtuuko tämä kaikille, mutta ihmiset ympärilläni yrittävät tehdä puolestani lähes kaiken. Jopa todella yllättävät tahot, kuten teini-ikäiset pojat. Ihan sama mitä olen tekemässä, niin joku on kohta sanomassa, että "et kai sä nyt vaan rasita itseäsi liikaa, mä hoidan tän loppuun, mee sä istumaan". On tietysti helpottavaa saada apua silloin, kun minun täytyisi suoriutua jostain fyysisesti raskaasta, mutta hämmentävää on se, että tämä on tapahtunut myös kun olen vaikka keittänyt kahvia työpaikalla.

Vaikka tilaani kommentoidaan kyllä, en ole silti havainnut missään sitä kuuluisaa ilmiötä, että ihmiset, jopa ihan tuntemattomat, tuntisivat jonkinlaista tarvetta kosketella raskaana olevan naisen vatsaa. Minun vatsaani ovat tunnustelleet ainoastaan aviomieheni ja paras ystäväni, eivätkä muut ole edes yrittäneet.


2. Raskaus ja ruoka

Ensimmäiset 19 viikkoa oksensin lähes kaiken, minkä söin. Aamulla, päivällä, illalla ja yöllä. Kun se vihdoin loppui, tuli nälkä. Aina parin tunnin välein tuntuu siltä, että en ole saanut ruokaa ikinä. Painoa minulle on silti tullut vain se 400 grammaa per viikko, mikä selittyy vauvan kasvamisella, lapsiveden lisääntymisellä ja niillä tavallisilla. Pari kertaa on ollut tunne, että tekee niin mieli salaattia, että sitä on nyt aivan pakko saada, mutta muita mielitekoja ei ole ollut. Kielletyistä ruoka-aineista kaipaan ehdottomasti eniten valkohomejuustoa. Ja vuohenjuustoa. Juustoja yleensäkin.


3. Raskaus ja pää

Selitän tämän esimerkin avulla. On rauhallinen ilta Pitäjänmäessä kunnes tapahtuu seuraavaa: istumme sohvalla ja mieheni syö jäätelöä. Kissa huomaa jäätelökulhon ja tulee mieheni viereen odottamaan, sillä tavallisesti hän saa lopuksi nuolla kulhon. Tällä kertaa se ei kuitenkaan käy, sillä jäätelössä on suklaata, mikä on kissoilta ehdottomasti kielletty. Syötyään jäätelönsä mieheni vie tyhjän kulhon takaisin keittiöön, ja kissa jää hämmentyneenä katsomaan hänen peräänsä. Ja sitten. Minusta alkaa yhtäkkiä tuntua siltä, että on juuri tapahtunut maailman suurin vääryys. Että on aivan sietämättömän epäreilua, että kissa odotti kiltisti kerjäämättä, eikä silti saanut mitään. Alan itkeä ja minun tekee mieli lähettää mieheni kauppaan hakemaan __kissalle omaa jäätelöä__. Järkeni kuitenkin palaa ainakin osittain ennen kuin asia etenee niin pitkälle, ja päädyn etsimään kissalle jääkaapista jotain muuta hyvää, vaikka hän on jo tässä vaiheessa todennäköisesti unohtanut koko asian.


4. Raskaus ja seksi

Tilanne on hyvin usein se, että jos ei okseta, niin johonkin sattuu. Ja vaikka ei sattuisi tai oksettaisi, olo on hyvin usein vaan fyysisesti jollain tapaa epämukava. Sitten on myös ne seikat, kuten että valtavan vatsan, potkivan vauvan ja vuotavien rintojen kanssa olo ei ole erityisen seksikäs. Ja kuitenkin, samaan aikaan yhteenkuuluvuuden tarve ja läheisyyden kaipuu tuntuvat ehkä jopa vielä voimakkaampina kuin ennen raskautta. Olen erittäin kiitollinen siitä, että aviomieheni osaa tulkita olotilojani niin, että hän tietää sanomattakin milloin kannattaa lähestyä seksuaalisessa mielessä, ja milloin on paras vain silittää ja pitää sylissä.

Tästä tulee mieleen myös eräs seikka, joka on huvittanut suuresti minua ja ystävääni. Vauvakirjassa nimittäin varoitellaan siitä, että synnytyksen näkeminen voi sitten vähentää miehen seksihaluja. No entäs se synnyttäminen sitten!!!