tiistai 8. huhtikuuta 2014

Supistuksia! Vihdoin!

Meni lähes neljäkymmentä täyttä raskausviikkoa ennen kuin tunsin ensimmäisen supistukseni.

Tavallaan olen tietysti tässä suhteessa onnekas, toisia kun supistaa kipeästi raskauden puolesta välistä asti, mutta kuten nyt näistä minun viime aikojen kirjoituksista on ehkä saattanut jo päätellä, on henkisesti melko raskasta, kun vielä näillä viikoillakaan missään ei tunnu mitään. Nyt muutamana päivänä on kuitenkin alkanut tuntua paitsi supistuksia myös erinäisiä muita kipuja... mikä on ihanaa! Olen jo parina iltana päässyt ihan fiiliksissä silmät loistaen kertomaan miehelleni, että nyt mua sattuu. Ja kyllä, kuulostaa masokistiselta, mutta uskokaa pois, mikä tahansa on parempi kuin se, ettei viikolla 40 tunnu tapahtuvan mitään.

Eilen illalla supistuksia tuli muutaman tunnin ajan melkein vartin välein. Kipeitä ne olivat, mutta täytyy kyllä sanoa, että kuukautiskipuni ovat toisinaan olleet paljon pahempia. Nukkumaan mennessä kuitenkin vähän jännitti, että alkaako yöllä kovemmat kivut ja ehdin itkeä pienet paniikki-itkutkin ennen nukahtamistani ("voiks tän vielä perua, en mä haluakaan synnyttää"), mutta tyytyväisenä heräsin vasta aamulla, yhtä raskaana  kuin eilenkin.
Kipu kestää kerrallaan niin vähän aikaa, ettei se vielä ole erityisen häiritsevää, mutta supistuksiin liittyy myös huimausta. Se alkaa jo ennen kipua, joten tiedän supistuksen tulevan jo ennen kuin se varsinaisesti tuntuu missään. Tämä on hieman hämmentävää, sillä en muista kenenkään puhuneen mitään mistään supistushuimauksesta, mutta minua kyllä pyörryttää muutenkin niin usein, että en yhtään ihmettele, jos tämä on vain jotain oman kehoni hienoja ominaispiirteitä.

Nyt täytyy keksiä näiksi viimeisiksi lapsettomiksi päiviksi jotain puuhastelua täällä kotona. En uskalla enää lähteä yksin lenkille tai muutenkaan lähikauppaa pidemmälle. Osittain sen takia, että pelkään pyörtyväni, ja osittain siksi, että myös kävely sattuu tällä hetkellä melkoisesti. Toisinaan tuntuu siltä, että alavatsaani hakattaisi vasaralla, ja välillä on kuin olisi puukko alapäässä, mutta hyväksytään nyt tämä, ei se lapsi sieltä tule kuitenkaan ulos ilman kipuja. Mieheni veikkaa, että insinöörin tyttärenä vauva on täsmällinen tyyppi ja syntyy laskettuna päivänä. Oma alkuperäinen arvionihan oli RV 38+X, mikä nyt ei aivan pitänyt paikkaansa, mutta tällä hetkellä veikkaan, että menee kyllä yli lasketusta ajasta. Se olisi nimittäin ylihuomenna.

6 kommenttia:

  1. heh, meillä tuli tismalleen sama kommentti myöskin insinööri-isän suusta :D

    VastaaPoista
  2. Jee, tsemppiä! Meidän vauva taitaa olla insinööri-isän ja humanistiäidin täydellinen risteytymä - hän saapui maailmaan kyllä oikeana päivänä, mutta kuukausi vaan meni väärin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sattuuhan sitä pieniä laskuvirheitä vielä tuossa iässä. Ihan hyvin kuitenkin! ;D

      Poista
  3. Minä en myöskään uskaltanut lähteä yksin minnekkään, kun olin viimeisilläni samojen tuntemuksien takia. Alavatsaa juili, pyörrytti ja vatsaa kovetti. Mietin aina jos kuitenkin olin jossain yksin, että miten reagoin jos h-hetki tuleekin juuri nyt :) Tsemppiä tulevaan ja onnellisia hetkiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Jostain ihme syystä minäkin haluaisin olla kotona, kun synnytys käynnistyy, vaikka oikeastaan en tiedä millä logiikalla, sillä juuri kotona olen pääsääntöisesti yksin.

      Poista