Herätyskello soittaa torkkuääntä kolmannen kerran ja makaan edelleen sängyssä. Ei huvita nousta, koska peiton alla on lämmintä ja ihanaa, ja kissakin tuhisee vieressäni. Oikeastaan minun ei edes tarvitse nousta, sillä herätyskelloni soi aamuisin ainoastaan siksi, että ehdin halutessani tehdä jotain, kuten kutoa, remontoida, lukea tai jumittaa Facebookissa, ennen kuin lähden töihin. Tyypillinen työpäiväni alkaa keskimäärin kello 14. Tähän olen tottunut. Viimeiset kahdeksan vuotta olen vuorotellen joko lusmuillut yliopistolla tai tehnyt iltapainoitteista työtä, ja kummassakaan tapauksessa minun ei ole tarvinnut nousta sängystä ennen kuin itse haluan.
No, tämä onnihan ei enää kauaa kestä. Vauva itkee ja minä nousen. Monta kertaa yössä ja aikaisin aamulla. Hirvittää vähän, sillä väsymys ja unenpuute saavat maailman näyttämään erilaiselta. Pelkään, että musta tulee hirveä äkäpussi, joka kiukuttelee jokaiselle, joka sattuu tulemaan lähelle. Toivotaan, että ei.
Tänään on RV 19+0. Tähän asti olen pystynyt käyttämään omia tavallisia vaatteitani ihan hyvin, mutta talvitakin kanssa tulee pian ongelma. Olen jo muutaman päivän ajan joutunut vetämään vatsaa sisään, jotta saan vetoketjun kiinni, joten edessä on väistämättä uuden takin hankkiminen. Tuntuu jotenkin tyhmältä hankkia iso takki vain yhtä talvea varten, joten täytyy varmaan lähteä kiertämään kirpputoreja, jos sieltä löytyisi joku hyvä.
Toissapäivänä kävimme parhaan ystäväni kanssa pitsalla. Sain syötyä koko pitsan ilman että teki yhtään pahaa! Aurinkokuivatut tomaatit, tuoreet herkkusienet ja varsinkin Coca cola zero(!) maistuivat ihan taivaallisilta. Enpä olisi uskonut tulevani niin onnelliseksi lasillisesta kokista. Oma äitini tunnusti kerrottuani tämän hänelle, että hänellä loppui kaikissa kolmessa raskaudessa pahoinvointi vasta viikolla 20, mutta koska minä elin vahvasti siinä uskossa, että se helpottaisi joskus viikon 14 paikkeilla, ei hän ollut viitsinyt masentaa minua. No onneksi ei viitsinyt. Jos olisin joskus silloin viikolla 7 oksentaessani tiennyt, ettei se lopu vielä pariin kuukauteen, olisin varmaan halunnut vain jäädä kylpyhuoneen lattialle odottamaan kuolemaa.
Nyt olo on onneksi ihan ok. Tai aika hyvä jopa.
MInulla myös vähän takkiongelmaa. Yksi A-linjainen villakangastakki menee, mutta muuten alkaa tehdä tiukkaa... :D Kunnolliset äitiystalvitakit on kamalan kalliita ja käyttöaikaa tulee luultavasti vaan muutama kuukausi. Mistäs sitä tietää, onko mahdollinen seuraava raskaus talvitakkiaikaan. Yritän etsiä käytettynä, tosin tarjonta ja toiveeni eivät oikein tunnu kohtaavan.
VastaaPoistaTarjonta on kieltämättä aika heikkoa! Kaikki, mitä olen nähnyt, on sitten muutenkin tosi isoja, eli hukun niihin ylävartalon kohdilta, Kaivoin varastosta laskettelutakkini esiin, sillä saan ehkä muutaman viikon lisäaikaa ratkaista ongelman.:)
VastaaPoista