Maanantai, kello on 8.45, sataa vettä ja on vielä hämärää. Seison lähikaupan edessä ja odotan mieheni tulevan ulos kaupasta. Alkaa pyörryttää niin paljon, että on pakko käydä kyykkyyn, ja olen vakuuttunut siitä, että ohikulkijat ajattelevat minun olevan krapulassa ja ansainneen olotilani. Ensin hävettää, mutta sitten olo muuttuu niin kamalaksi, etten enää jaksa ajatella, mitä muut luulevat.
Nyt, muutaman sängyssä vietetyn tunnin jälkeen, siitä on jäljellä onneksi enää päänsärky ja nälkä.
Kävimme tänään neuvolassa. Raskausviikkoja on 17+4, painoni on noussut huikeat 300 grammaa ja vauvan sydänäänet kuulostavat normaaleilta. Muutoin neuvolakäynnit ovat mielestäni lähinnä sitä, että terveydenhoitaja näpyttelee tietokonettaan ja heittää välillä jonkun "Olettekos käyneet lenkillä?" -tyylisen kysymyksen, johon vastaan aina, että no eipä juuri.
Vähän minua on kuitenkin alkanut ahdistaa tämä kehoni muuttuminen. Vauvavatsa alkaa näkyä selkeästi missä tahansa vaatteissa, ja usein mulla on sellainen olo, että olen jo nyt todella iso (ja ruma ja lihava!). Olen siis normaalisti melko pieni, alle 160 cm ja hoikka, joten muutokset todella huomaa minussa helposti. Ajattelin tilata jonkun raskausarpia ehkäisevän voiteen mielenrauhani takia, vaikka en oikein uskokaan niiden tehoavan. Todennäköisesti Vichyn Anti-Stretch Mark Creamin, sillä käytin Vichyn ihonhoitotuotteita alkuraskauteni iho-ongelmiin, ja siihen ne ainakin auttoivat. Saa nähdä.
Tekemistä olisi vaikka kuinka paljon, mutta taidan mennä takaisin sänkyyn. Tämä väsymys tuntuu joka solussa päästä varpaisiin. Työvuoron alkuun on kolme tuntia ja 31 minuuttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti