5 kuukautta

Lapsi kasvaa ihan hurjaa vauhtia. Hän painaa jo päälle kahdeksan kiloa ja on melkein 70 cm pitkä. Vaatteet jäävät pieniksi niin nopeasti, että hyvä jos ehdimme kerran jokaista käyttää. Myös vaunukoppa alkaa olla pieni, mikä on sääli. En haluaisi luopua siitä ennen kuin tyttö on ainakin kuusi kuukautta vanha, mutta jos tämä kasvuvauhti jatkuu, ei hän mitenkään mahdu sinne mukavasti enää kuukauden kuluttua. Olemmekin viime aikoina liikkuneet paljon kantorepussa vaunujen sijaan, mutta mikäli ilmat kylmenevät, tuntuvat vaunut jotenkin helpommalta vaihtoehdolta.

Viisikuukautinen vauva on yksinkertaisesti ihana. Hän juttelee kovasti ja nauraa melkein kaikille tyhmille hassutteluleikeilleni. Leikimme kutituskättä ja pusumonsteria ja toisinaan neiti meinaa ihan tikahtua nauruunsa. Lelutkin kiinnostavat sen verran, että äiti saa itselleen pienen tauon, jos lapselle antaa käteen mitä tahansa, mikä on värikäs ja pitää ääntä.

Öisin neiti herää vieläkin kaksi kertaa syömään, mutta muita ylimääräisiä herätyksiä ei enää tule, sillä hän on oppinut itse etsimään tuttinsa ja laittamaan sen oikeinpäin suuhunsa. Toki niitä tutteja täytyy olla sängyssä muutama, että joku niistä osuu käteen pimeässä, mutta minun yöunieni kannalta tämä on oikein hieno taito!

Päivisin joudun imettämään melko usein (välillä tuntuu siltä, että koko ajan...!), sillä vauva on paitsi isohko myös hyvin aktiivinen. Alkaa siis olla aika luopua täysimetyksestä. Parina iltana hän onkin jo saanut iltapalaksi äidinmaitoon tehtyä porkkanavelliä, mikä on aluksi aiheuttanut nyrpistelyä ja epäileviä katseita, mutta alas se on silti lopulta mennyt. Aion tehdä lapsen ruuat itse ainakin niin kauan kun olen kokopäiväisesti kotona häntä hoitamassa. Haaste tästä tulee siinä vaiheessa, kun on aika syöttää hänelle lihaa, sillä itse en sitä ole syönyt viiteentoista vuoteen, mutta eiköhän sekin jotenkin onnistu.

Liikkuminen ei ole kuluneen kuukauden aikana hirveästi saanut uusia ulottuvuuksia. Tyttö ryömii pienen matkan jonkin houkuttimen, yleensä tutin, perässä, muttei taida tajuta liikkuvansa ja matkanteko on vielä melko hankalaa. Akselinsa ympäri hän ymmärtää pääsevänsä ja se sujuukin vaivattomasti. Toistaiseksi lapsen siis löytää lähes sieltä, mihin hänet jättikin. Samasta asennosta tosin ei juuri ikinä.

Kaikenkaikkiaan tällä hetkellä elämä sujuu oikein mallikkaasti. Äitiys tuntuu hyvältä.