perjantai 21. marraskuuta 2014

Ah, ihana uni!

Lapsemme nukkui erittäin hyvin elämänsä ensimmäiset viisi kuukautta. Sitten alkoi heräily. Motoriikka alkoi kehittyä yhtäkkiä niin hurjaa vauhtia, että pienen aivot käsittelivät uusia taitoja öisinkin. Useina öinä nousin viisikin kertaa ja toisinaan meni toista tuntia ennen kun sain lapsen takaisin nukkumaan. (Kirjoitin aiheesta esimerkiksi tämän tekstin.)

Kokeilimme vaikka mitä. Syötin tuhdimman iltapalan, tankkasimme haleja ja hellyyttä varastoon ennen nukkumaanmenoa ja kävimme joka ilta läpi samat iltarutiinit, jotta lapsi ymmärtää, että nyt käydään yöunille. Oli äidiltä tuoksuvaa uniriepua ja unipussia. Eikä yhdestäkään mitään apua.



Eräänä yönä herätessäni tuhannetta kertaa siihen, kun lapsi hakkaa kontallaan päätään pinnasängyn reunaan, nostin hänet viereeni. Itsekkäistä syistä, en jaksanut nousta ylös enää kertaakaan. Ja kappas! Siinä se nukkui sikeästi aamuun asti.

Nykyään meillä nukutaan perhepedissä. Siis ihan koko perhe, myös hän, jolla on neljä jalkaa ja häntä. Aluksi jännitin, osaako kissa varoa pientä tuhisijaan äidin kainalossa, mutta nyt olen oppinut luottamaan siihen, että sovimme kaikki nukkumaan vierekkäin ihan hyvin.

Tällä hetkellä lapsi käy nukkumaan n, 19.30. Heräämme syömään neljän aikaan ja nousemme seitsemän ja kahdeksan välillä. Oloni on huomattavasti levänneempi ja kevyempi, kun jokainen yö ei ole taistelua siitä, nukutaanko vai ei.


6 kommenttia:

  1. Hih, ihanaa että saitte unet takaisin<3 :)

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että löysitte teille sopivan ratkaisun ja saatte kaikki taas nukuttua :) Meilläkin alettiin tuossa joku aika sitten heräilemään kovasti öisin ja päätettiin kokeilla siirtää poitsu kokonaan omaan huoneeseensa. Meillä loppui yöheräilyt siihen, olin vähän yllättynyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, miten samaan ongelmaan auttaa eri perheissä ihan vastakkaiset ratkaisut! Toisaalta olisi ihanaa, jos vauva nukkuisi omassa huoneessaan, mutta on sitä kyllä ihan kiva pitää öisin kainalossakin. :)

      Poista
  3. Kuulostaa hyvin tutulta :D kaveri on nukkunut vieressä juuri samasta syystä siitä viisikuisesta alkaen. Oma selkä vaan alkoi kräkätä sen verran(nikamia oli mutkilla osteopaatin mukaan...), että oon nyt alottanu omaan sänkyyn nukuttamisen. Ainakin viisi tuntia saan nukkua yksin selän kanssa onneksi. Millonkohan tuo heräilyn vaihe menee ohi? :D ja eipä tullu ajateltua, että se liittys motoriikan harjottamiseen, vaikka se luonnollista onkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo huomaan kyllä itsekin herääväni välillä paikat "vähän jumissa", mutta olen niin onnessani tästä unen määrästä, että toistaiseksi se ei vielä minua haittaa! Mä muistan jostain lukeneeni, että ikäkuudaudet 6-9 voivat olla unen kannalta pahoja... Toivotaan siis, että viimeistään sen jälkeen nukutaan pitkään ja sikeästi!

      Poista