torstai 5. helmikuuta 2015

Kumma juttu: nukkuva lapsi

Meillä kävi kerran kerhossa eräs, joka tiesi paljon lapsen unesta. Hän sanoi, ettei alle tunnin mittaisia päikkäreitä oikein vielä lasketa päikkäreiksi.
Jaaha, mietin, minulla on siis vauva, joka ei nuku päiväunia.

Olen usein todennut ja toisinaan myös harmitellut, että tyttäreni nukkuu aina vain puoli tuntia kerrallaan. Tasan, lähes minuutilleen, eikä liikkuvissa vaunuissa, autossa tai ulkona nukkuminen ole pidentänyt tuota aikaa ollenkaan. Nyt, yhdeksän kuukauden iässä hän on kuitenkin mitä ilmeisimmin päässyt päiväunien makuun, sillä neiti on pari viikkoa nukkunut kerrallaan 1,5-2 tuntia. Joskus kaksi kertaa päivässä.

Vaikka lapsi on välillä herännyt lyhyemmiltä torkuiltansa itkuisena, en ole saanut häntä nukahtamaan enää uudestaan. Nyt kunnon unet nukuttuaan hän herää aina virkeänä ja kiljahtelee riemusta, kun menen hakemaan häntä. Ihan hyvin hän on aikaisemmalla unimäärälläänkin jaksanut, mutta nyt herääminen ja sen jälkeinen puolituntinen on ainakin huomattavasti helpompi.

Itseänikin yksi puolentoista tunnin tauko rentouttaa huomattavasti enemmän kuin kaksi tai kolme puolituntista. Olen ehtinyt lukea kirjan, virkata maton, kutoa sukat ja maalata listoja. Puhumattakaan siitä ajasta, jonka olen tuijottanut tietokoneen ruutua tai puhelintani lapsen nukkuessa. Ennen ehdin ehkä tiskata ja vähän mahdollisesti ajatella ruuan tekemistä.

Kunnon päiväunet ovat siis hyvästä sekä lapselle itselleen että myös minulle. Sen verran hysteerinen äiti minä kuitenkin olen, että tämä nukkuminenkin saa minut tietysti huolestuneeksi. Miten se nyt yhtäkkiä on muka alkanut ottaa päiväunia! Joku ehkä sanoisi, että on ihan normaalia, että vauvat nukkuvat useamman tunnin kerrallaan päivisin, mutta minun tyttärelleni tapa on todella epätyypillinen. Hänen nukkuessaan käyn säännöllisin väliajoin kuuntelemassa hengitystä ja ihmettelemässä tilannetta.

Toivon, että tämä ei ole vaihe, vaan hän olisi todella muuttannut päivärytminsä niin, että satsaa ennemmin yhtiin kunnon uniin kuin moniin pieniin pyrähdyksiin. Jos tämä nimittäin jatkuu, saatan itsekin alkaa nauttia yllättäen saapuneesta omasta ajastani enemmän. Kun joskus ehtii vähän rentoutua, on helpompi jaksaa olla läsnä silloinkin, kun teemme tyttäreni toiveesta päivän kolmatta kenkäinventaariota eteisen lattialla istuen.



8 kommenttia:

  1. Täällä on toinen melkein-päiväuneton. Meillä puolitoista tuntia on aika lailla maksimi. Onneksi nyt rytmi on ilmeisesti se, että yhdet 1,5 h unet onnistuvat. Huh.

    Olen jo lopettanut sen, että tarkistan hengityksen. :D Aina se nimittäin silloin herää!

    Meidän naapurissa asuu juuri 1 v. täyttänyt poika, joka saattaa vedellä neljän tunnin unet parvekkeella. Siis mieti, neljä tuntia! Sehän on puolikas työpäivä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kanssa kuullut huhuja, että olis olemassa neljän tunnin päikkäreitä nukkuvia lapsia, mutta yhtään en ole henkilökohtaisesti nähnyt! Totta, siinähän ehtis vaikka tehdä osa-aikatöitä! :D Itse kyllä varmaan miettisin, että vienkö lapsen lääkäriin, jos se nukkuisi niin pitkään....

      Puolitoista tuntia tuntuu kyllä jo ihan luksukselta, kun on tottunut siihen puoleen tuntiin. :)

      Poista
  2. Uusi lukija saa viimeinkin kommentoitua. Juttusi kuulostavat niin tutuilta, joten tätä on mukava lukea, kun on voinut samaistua tilanteisiin. Niin lounaisiin lattialla kuin itsensä toistamiseen papukaijamaisesti.

    Itselläni on vähän vanhempi tyttö, pian 1v 1kk. Ja nämä puolentunnin päikkärit on meillä hyvinkin tuttu juttu. Ihan vastasyntyneenä ja sitten 6kk-9kk nukkui ihan surkeat päikkärit ja meinasin menettää järkeni. Itseä oikein ahdisti ajatus päiväunista eli tasan puolituntia nukkuva lapsi, joka herää huutaen, eikä rauhoitu ja nukahda enää, vaikka onkin väsynyt. Se on niin raivostuttavaa ja raskasta, ainakin mulle oli.

    Nyt tyttö on tainnut oppia nukkumaan päiväunet hyvin. Pääsääntöisesti nukkuu n. 2 tuntia putkeen, ilman välihuutoja ja hyssyttelyjä. Se on ihanaa. Mitään vinkkiä en osaa sanoa, luulen, että se johtuu iästä, ei malta nukkua pidempään. Toivottavasti sinunkin tyttösi oppii nukkumaan kunnon päikkärit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa lukijaksi! On aina mukavaa (ja myös lohduttavaa!) kuulla, että muut käyvät läpi ihan samoja asioita kuin me. :)

      Musta tuntuu, että mun tytär on aina nukkunut vaan sen puoli tuntia, paitsi nyt nämä viimeiset pari viikkoa, mutta mulla on kyllä ollut sama ajatus, ettei se vaan malta nukkua. Että aina on jotain uutta just opittu tai nähty. On tosiaan kyllä lohduttava kuulla, että muilla sama ongelma on korjaantunut iän myötä! :)

      Taidankin käydä tutustumassa myös sinun blogiisi!

      Poista
  3. Meidän Miltsu nukkuu yleensä kahdet päikkärit, jotka molemmat saattavat hyvin kestää 2h kerrallaan! Välillä mietin mistä sitä unta riittää noin paljon, mutta hereillä olo onkin sitten sellaista hulabaloota että toisaalta en yhtään ihmettele.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten voikin saman ikäiset lapset nukkua niin eri tavalla! Neljä tuntia on (tai _toivottavasti_ oli) meillä tyypillinen neljän päivän päikkärisaldo. :D

      Poista
  4. Meillä vähän samanlaisia kokemuksia, pääsääntöisesti unet on nykyään 1,5-2h, mutta on päiviä kun unta riittää vain sen 30min ja silloin usein tarvitaan toisetkin päikyt.

    Mä nautin päiväuniajoista, saan usein syötyä rauhassa, kirjoiteltua blogia, kudottua, milloin mitäkin, joskus jopa tylsistyn ja odotan tytön heräävän, mutta niinä päivinä kun meillä nukutaan vaan noita 30min unia huomaan olevani iltaa kohden hieman ärtyneempi ja kaipaan omaa rauhaa. Usein silloin lähden koiran kanssa yksin ulos tai salille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä taas hyvä, että kirjoitin tämän, koska on niin lohduttavaa kuulla, että muilla on samanlaisia kokemuksia. :)
      Mä olen ollut niin tottunut niihin puolen tunnin päikkäreihin, etten oikein ole osannut ajatella sitä raskaana, koska se on ollut se normaali tilanne, mutta nyt kyllä huomaan, että jaksan ihan hirveän paljon paremmin ja olen paljon paremmalla tuulella, kun saan päivällä hengähtää vähän pidemmän aikaa ihan itsekseni.

      Poista