Näen unta, että alan vuotaa hirveästi verta, ja herään siihen. Kaksi kertaa. Kummallakaan kertaa verta ei ole missään. Kolmannen kerran nukahdettuani vatsani putoaa unessa ja hajoaa kuten vesi-ilmapallot. Herään taas ja huolestun jo tosissani, että kehoni yrittää sanoa minulle, ettei lapsellani ole kaikki kunnossa.
Noustuani huomaan, että olen yöllä purrut huuleni auki. Verenmaku suussa selittänee veriunet. Huvittaa vähän, mutta koko päivän kuitenkin seuraan vauvan liikkeitä erityisellä tarkkaavaisuudella. Kaikki kunnossa. Samassa kuitenkin ymmärrän, että huoleton elämä on nyt peruuttamattomasti takana päin. Kun huoli lapsesta on näin suuri jo silloin, kun hän on vielä turvassa kohdussani, voin vain kuvitella, mitä se tulee olemaan, kun vauva on syntynyt. Kipeä lapsi tulee varmasti saamaan minut hysterian partaalle, saati sitten teini, joka ei saavu kotiin täsmälleen sovittuun aikaan.
Vielä minulla on kuitenkin hetki aikaa olla itsekeskeinen ja potea vartaloni muutoksia. Rintani nimittäin ovat alkaneet vuotaa. (!) Ei paljon, mutta sen verran, että huomaan sen, ja saan lietsottua itseni kunnon ahdistuspaniikkiin. Lisäksi kasvanut vatsani on aiheuttanut sen, että jotkin liikesarjat, kuten kenkien pukeminen, ovat muuttuneet hyvin hitaiksi prosesseiksi, joiden aikana puhisen ja huokailen naama irvessä. Mieheni joutuu toistelemaan lauseita "kulta, et sä oo mikään lehmä vaan äiti" ja "kyllä mä pidän sua edelleen seksikkäänä". En muista olleeni näin vartalokeskeinen tai epävarma itsestäni edes teininä.
Toisaalta tämä kertoo ehkä myös keskiraskauden seesteisyydestä. Kun ei ole koko ajan paha olo, eikä vielä satu mihinkään, takertuu helpommin pienempiin asioihin. Täytyi ihan katsoa kännykästä millä viikolla nyt mennään, kun en muuten muistanut. 25+3.
Joulun pyhät ovat olleet ihanan rentouttavia ja olen valituksestani huolimatta nauttinut olostani. Edellisestä päivityksestäkin on jo hetki aikaa, sillä en malta millään olla tietokoneen ääressä silloin, kun olemme mieheni kanssa yhtäaikaa kotona. Loman jälkeen arkea on jäljellä enää kahdeksan viikkoa ennen äitiyslomaa. Sehän on jo ihan kohta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti