maanantai 9. joulukuuta 2013

Mysteerinen kipu

RV 22+4. Maanantaiaamu ja tyytyväinen olo. Kissa makaa näppäimistön ja näytön välissä ja tuijottaa minua. Yritän ottaa kuvaa, mutta hän tulee puskemaan kameraa ja haluaa syliin. 5-vuotias kissani on varsinainen sylivauva ja mammanpoika ja taatusti erittäin mustasukkainen, kun vauva syntyy.



Perjantai-iltana sain vaivakseni vatsakivun, joka voimistui yön aikana niin kovaksi, ettei nukkumisesta tullut mitään. Aamuyöstä aviomieheni kyseli, että lähdetäänkö sairaalaan, mutta halusin odottaa aamuun asti. Noustuani ylös ja puettuani vaatteet ylleni kipu kuitenkin aivan yhtäkkiä katosi. En tiedä, mikä sen oli aiheuttanut, mutta seisomaan nousu selkeästi auttoi, eikä kipu enää sen koommin palannut. Vauvan liikkeetkin tuntuivat ihan normaalisti, joten sairaalareissu jäi välistä. Yön aikana ehdin kyllä käydä kaikki mahdolliset kauhuskenaariot mielessäni läpi. Katsoin jopa googlesta, olisiko vauvalla mahdollisuuksia jäädä henkiin, jos se nyt syntyisi, vaikka tiesin, etteivät kipuni viitanneet supistuksiin päinkään.

Joka tapauksessa otin seuraavana päivänä ihan rennosti ja kudoin vauvalle sukat.



Tyttö tuntuu kyllä ilman sukkiakin tietävän, miten pitää jalat lämpiminä, sen verran kovasti se potkii. Olen lukenut muiden kuvailevan potkuja perhosen siiviksi tai kalan eviksi, mutta minusta se kyllä tuntuu siltä, kuin vauva yrittäisi tulla vatsani läpi ulos kohdusta. Potkut hyvin usein myös näkyvät ulospäin. Voimme siis ainakin olla varmoja, että hänellä on jaloissaan lihakset kunnossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti