Ötökät. Pyöräilijät. Varomattomat lapset. Autot. Tuntemattomat pällistelijät. Bakteerit, virukset ja muut pöpöt. Uhkia! Koko paha maailma on täynnä uhkia, jotka voivat vahingoittaa minun vauvaani.
Minusta on tullut ylisuojeleva. Olen suorastaan vihainen ja hyökkäävä, jos mikään yllämainituista yrittää tulla muutaman metrin turvarajan yli, lähelle lastani. Jos joku tunkee naamansa vaunujen lähelle katsoakseen vauvaani, laitan vaunuverhon kiinni ennen kuin edes tajuan, mitä teen. Ärsyynnyn! Mitä tuijotat minun tytärtäni siinä, tee oma.
Eilen olimme kävelyllä ja pyöräilijä ajoi todella kovalla vauhdilla -mielestäni- aivan liian läheltä vaunuja. Ohitti vielä väärältä puolelta. MITÄ HELVETTIÄ, huusin sen perään, taas miettimättä ensin. Kumma kun ei pysähtynyt kuuntelemaan saarnaani liikennekäyttäytymisestä. Onneksi yleensä kuitenkin hillitsen itseni, enkä huuda kaikille ohikulkijoille.
En pidä siitä, että muut käsittelevät lastani kuin minä tai mieheni. Oletko pessyt kädet, ovatko ne kylmät, tekee mieli kysyä. Skannaan koko ajan ympäristöä sillä silmällä, että voin eliminoida kaikki mahdolliset vaaranpaikat. Ajatus siitä, etten pysty suojelemaan lastani kaikelta maailman pahuudelta, on hirveä.
Hormonit. Leijonaemon hormonit.
Se rohkeuden lisääntyminen on aika hienoakin. Varsinkin kun monesti on tottunut ja saanut hyväksyntää esim. koulussa olemalla melko rauhallinen, hillitty ja kuuliainen. Ja sitten yhtäkkiä onkin itsellä ihan erilainen asenne koko touhuun.
VastaaPoistaTästä postauksesta tuli hyvä mieli, hyvä leijonaemo :)
Kaislakerttu
hahahah aivan superihana postaus!! ja shocking mulla on hormonihirviön päiväkirjassa tulossa ihan samanlainan =o seisoo luonnoksissa ja luin tätä ihan monttu auki!! Onneks en oo ainoa =D
VastaaPoista