tiistai 1. huhtikuuta 2014

Turhautuminen

En jaksa enää olla raskaana. En enää yhtään päivää tai oikeastaan en enää yhtään minuuttiakaan.

Anna-Leena Härkönen, Heikosti positiivinen



Olen todella vihainen koko ajan, koska olen niin turhautunut. Suutun kissalle siitä, että se haluaa syliin, ja miehelle siitä, ettei se lue minun ajatuksia ja käy kysymättä kaupassa työmatkalla.  Ahdistaa, kun vauva liikkuu, koska se sattuu, ja sepä vasta ahdistaakin, jos se ei liiku. Meinaan suuttua jokaiselle, joka kysyy, miten voin ja aivan varmasti lyön, jos joku huomauttaa, että eihän tämä ole vielä edes yliaikainen raskaus.

Laskettu aika on ensi viikolla. Synnytyksestä ei ole ilmassa minkäänlaisia merkkejä. En ole lenkkeilystä ja siivoamisesta huolimatta saanut aikaiseksi yhtä ainutta supistusta, jonka olisin tuntenut. Vaihdan kohta taktiikkaa ja pysyn sängyssä syömässä karkkia.
Paitsi ettei karkitkaan maistu, koska olo on kuvottava ja vatsa painaa.


Täytyy kyllä nostaa hattua kaikille niille, jotka ovat kamppailleet hankalan raskauden kanssa, koska minulla on hermot ihan riekaleina jo tämän helpon kanssa.

4 kommenttia:

  1. Pystyn samaistumaan täysin! Turhauttavaa tämä.odottaminen ja turhauttavaa, kun olo on niin hirveä eikä siihen pysty mitään tekemään! Tsempit sinne!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Ja vielä kun tuntuu, että kaikki muut on jo synnyttäneet. :D
      Tsemppiä sullekin!

      Poista
  2. Tuttu tunne! Mulla oli vielä sellainen vaikea raskaus kaikkine vaivoineen... :D Olin niin valmis ampumaan jokaisen joka sanoi, että raskaushan on ihanaa aikaa...
    Rv 39+0 sain valita että käynnistetäänkö vai odotellaanko... osastolle jäin ja rv 39+2 pieni prinsessa syntyi. Tosin vaikean raskauden päälle vaikea synnytys! Yli tunnin ponnistusvaihe ja lapsi jouduttiin imukupilla auttamaan maailmaan. Ja mikään puudute ei meinannut auttaa. Siinä oli vielä valvottu 48 tuntia melkein kipujen kanssa. Onneksi lapsi on sentään suht helppo tapaus. Kipuja on nimittäin vieläkin ja synnytyksestä on kohta neljä viikkoa. Ehkä tää joskus helpottaa...

    Ja noista keinoista, että synnytys lähtisi käynnistymään.. Me kokeiltiin rv 37 lähtien kaikkea... Seksiä, saunaa, siivousta, lenkkeilyä, rappusten ravaamista, tulista ruokaa.... yms... Mikään ei auttanut. Supistuksia kyllä tuli välillä, mutta niitä nyt oli tullut koko raskauden ajan. Turhauttavaa oli! Monet päivät ja illat itkin huonoa oloa.

    Paljon, paljon tsemppiä loppuraskauteen ja myös synnytykseen! Tuskin menee enää kovinkaan kauaa kun saat oman mussukan syliisi! Vaikkei se paljon vielä lohduta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Tää olo on onneks sellainen aaltoileva, ettei koko ajan ole ihan yhtä paha fiilis. Mulla tätä ei kyllä varmasti edes alettais käynnistelemään ennen kuin menee reilusti yli, koska voin fyysisesti ihan hyvin, ja vauvakaan ei ole mitenkään iso.

      Sulle olis kyllä suonut vaikeesta raskaudesta edes helpon synnytyksen! Tuntuu jotenkin ihan huijatulta, jos kivut jatkuu vielä synnytyksen jälkeenkin noin pitkään, koska ainakin minä olen uskotellut koko raskauden ajan itselleni, että tuskat loppuu synnytykseen ja se oli sitten siinä. :D Toivottavasti sullakin helpottaa pian!

      Poista