tiistai 10. kesäkuuta 2014

Koko taloyhtiön vauva?

Välillä minusta tuntuu, että naapureideni mielestä luovuin yksityisyydestäni sillä, että menin ja tein lapsen. Lähes joka kerta asunnosta poistuessani nimittäin joku taloyhtiön rouvista on uteliaana kimpussani. Todennäköisyys tähän kasvaa sataprosenttiseksi, jos vauva on mukanani.

Tietysti pieni vauva kiinnostaa (sillä onhan tyttäreni niin uskomattoman suloinenkin!), ja minua ei häiritsisi se, jos he haluaisivat vain nähdä vauvan ja kysyisivät ehkä ympäripyöreästi, että mitä kuuluu. Voisin vastata hyvää kiitos, ja jatkaa matkaani, kyseessä kun on kuitenkin ihmiset, joita en lainkaan tunne. He vain sattuvat asumaan samassa kerrostalossa kanssani.

Heille ei mielestäni kuulu riittääkö maito tai ylipäänsäkään se, imetänkö vai syötänkö lapselleni jotain ihan muuta. En myöskään ole kovin innokas keskustelemaan synnytyksestäni naapurin tantan kanssa, ja se, että vien roskat ilman meikkiä, ei välttämättä tarkoita, että lapseni on herännyt sata kertaa edeltävänä yönä. Välillä myös tuntuu, että talon tatamit eläisivät ihan jossain toisessa ajassa ja paikassa kuin vuoden 2014 Helsingissä. Yksi useimmin kysyttyjä kysymyksiä kun on, että milloin lapsella on ristiäiset, ja vastatessani, ettei häntä kasteta, on kuin päästäisin suustani sammakoita. Minulle on esimerkiksi ehdotettu, että liittyisin kirkkoon siksi aikaa, että vauva voidaan kastaa, ja sitten voisin itse taas erota. Siis anteeksi mitä? Hämmennyin niin, etten edes tajunnut kysyä, miksi ihmeessä tekisin niin.

Naapureideni tungetteleva käytös on alkanut ärsyttää minua niin, että katson aina ensin ikkunasta, onko ketään pihalla ennen kuin lähden ulos. Vikaa on myös minussa, tiedän. Olen melko huono tutustumaan uusiin ihmisiin, vaikka kyseessä olisikin kiinnostava tuttavuus. Olen huomannut, että talossamme asuu toinenkin melko tuore äiti. Oman arvioni mukaan aika lailla ikäiseni. Nyt olen sitten miettinyt, että mitä jos menisin juttelemaan. Kokisikohan hän sen yhtä tungettelevana kuin minä koen talon vanhemmat rouvat. Tuskin kokisi, en nimittäin ajattelut heti ensimmäisenä kysellä synnytyksestä.

6 kommenttia:

  1. Tästä postauksesta nousi mieleen syvästi henkilökohtaisia muistoja. Lapsen synnyttyä huomasin kuinka huomaamattomasti olin saanut elää vielä lapsettomana taloyhtiössämme, ja kuinka varovainen ja arka luonteeltani olinkaan. Nyt, vauvan kanssa, se ei ollut enää mahdollista.

    Asia järkyttää minua vieläkin, viiden vuoden jälkeen, koska minä todellakin, siis todellakin vetäydyin. En rohkaistunut vauvavuoden aikana lainkaan juttelemaan toisten naapureiden, minun tapauksessani varsinkaan vauvaperheiden kanssa, vaan saatoin ikkunasta kurkkia ettei pihalla ollut erityistä "leikkikenttäruuhkaa". En myöskään kaivannut ihmettelijöitä esim. laittaessani rimpuilevaa lasta pyörän istuimeen (tämä vastusteli aina vöitä muutaman kuukauden ajan), ja talutin pyörän usein kommenttien pelossa pihasta pois, lapsi toisessa kädessä! Tosi kuluttavaa!

    Saatan hyvinkin puhua ihan eri asiasta ja ihan eri syistä - minua naapureiden utelut ja vertailut eivät ärsyttäneet vaan jotenkin _arastelin ja stressasin_ hyvin voimakkaasti - mutta harmittaa että siitä tuli jossain vaiheessa hyvinkin rajoittavaa.

    En ole varma mistä pelko itselläni johtui, mutta arvelen että syynä oli halu välttää kaikenlaista liikaa pohdintaa ja epävarmuutta. Esim. jos naapuri kommentoi että "jokos se kävelee", siitä seurasi ylimääräistä päänsisäistä pohdintaa "apua, pitäisikö", vaikka halusin vain ulos rentoutumaan.

    Tiedän että et kaivannut neuvoja, mutta täytyy sanoa että en osaisi neuvoakaan. Itselläni auttoi vain aika. Jälkikäteen olen miettinyt että jos jotain olisin tehnyt toisin niin olisin jotenkin tehnyt jonkinlaisen valmiin "vastauspaketin" mielessäni niille rappukäytäväkohtaamisille, ja siinä vastannut vain "kaikki hyvin, kaikki on mennyt oikein hyvin", oli kysymys mikä tahansa!

    Tulipa avautuminen. Yhtä kaikki, hienoa että kirjoitit tästä aiheesta!

    -muuan mammanen, 5 vuoden "syvällä" kokemuksella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi inhottavaa, että tilanne on mennyt tuohon pisteeseen asti! Itse en varsinaisesti _ahdistu_ näistä naapureista, en vain yhtään jaksaisi kuunnella heitä. Tietysti tässä vaiheessa on vielä melko helppo olla ahdistumatta, kun vauvan ei näin nuorena varsinaisesti pitäisi osata paljon mitään, eli nuo "joko se kävelee/puhuu/tanssii" -kysymykset ovat vasta tulevaisuutta, ja varmasti niitä jää miettimään ihan eri tavalla.

      Kiitos kommentistasi!

      Poista
  2. Sama ilmiö täälläkin, tosin ollaan jo ennen vauvaa saatu siitä pienissä määrin osamme koiranoistajina. Sitten kun masun kasvu alkoi näkyä alkoi utelu enenevissä määrin, eilen kun lähdimme kauppaan naapurin eläkkeellä oleva rouva JUOKSI meidän perään huutaen saako kurkata vauvaa juuri kun olimme laittamassa auton ovia kiinni :D

    Tosin täytyy myöntää, että en ole juuri häiriintynyt tästä huomiosta, paitsi jos minulla on kiire johonkin :) Meidän taloyhtiössä muutenkin jäädään pihalle juttelemaan naapureiden kanssa, mutta hiukan kiusallista on ollut kyllä vastailla imetys ja synnytys juttuihin varsinkin jos kysyjä on ollut eläkeläinen mies :D (joo meillä asuu vaan eläkeläisiä täälä :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kanssa lähinnä omistusasuntoja näissä taloissa, joten asukkaat tuntevat toisensa jo pidemmältä ajalta ja parveilevat pihalla keskenänsä. Itse kun olen asunut tässä vasta muutaman vuoden, en oikein tunne ketään, ja muutenkin vähän hämmentää noin tuttavalliset naapurit, kun aiemmin olen asunut vain vuokrataloissa. Eihän ne varmasti mitään pahaa tarkoita, mutta vähän voisi miettiä, mitä sopii kysyä! :D

      Poista
  3. Eroaa vähän aiheesta mutta itse odotan kauhulla sitä, kun maha alkaa näkyä ja kasvaa ja ihmiset haluavat sitä lääppiä. Itse kuulun siihen sarjaan "katsoa saa muttei koskea". En pidä muutenkaan liiaksi kontaktista eli en esim halaile. Saa nähdä miten käy..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla onneksi ajoittuu se talveen se aika, jolloin vatsa on suurimmillaan. Ainakin minulla se rajoitti tosi paljon noita lääppijöitä! Ei sitä vatsaa aina niin hyvin kaikkien talvitamineiden alta edes huomannut.

      Poista