Toivon, että kukaan ei käsitä tätä väärin tai ota itseensä, mutta olen nyt hämmentynyt, että miksi sille kirkkoon kuulumattomattomalle lapselle olisi pitänyt valita kummi!
Näkemykseni kummiuden turhuudesta johtunee mahdollisesti siitä, että en ole itse lapsuuteni jälkeen ollut juurikaan yhteydessä omiin kummeihini. Ja lisäksi vielä; jos olisin valinnut tyttärelleni kummin, se olisi ollut joko systerini tai paras ystäväni. En usko sillä olevan merkitystä, kutsutaanko tyyppiä tädiksi vai kummiksi, sillä ihan sama ihminen hän lapselleni kuitenkin on, ja aivan muut asiat ratkaisevat sen, pysyykö hän tyttäreni elämässä vai ei.
On varmaan ilmeistä, että syy tämän tekstin kirjoittamiseen onkin hiljattain asian tiimoilta herännyt epävarmuus. Omalta osaltani en oikeastaan kokenut edes sitä valinnaksi olla pyytämättä tyttärelleni kummeja, sillä koko ajan ajattelin asian liittyvän jollain tapaa kasteeseen ja seurakuntaan kuulumiseen.
Mutta. Vaikka itselleni asia on mielessäni täysin selkeä, olen mahdollisesti muutaman vuoden kuluttua tilanteessa, jossa lapseni ihmettelee, miksi kaikki hänen kaverinsa saavat kummeiltaan lahjoja, eikä hänellä ole ainuttakaan kummia. Selitys, ettei äiti katsonut asiaa tarpeelliseksi, on todennäköisesti hänen mielestään typerä.
Oliko teillä jotain erityisiä syitä pyytää tai olla pyytämättä lapsellenne kummia?
Mä en ole koskaan törmännyt lapseen jolla ei olisi kummeja, oli hän sitten kastettu tai ei. En ole siksi asiaa koskaan sen enempää pohtinut. Mutta nyt vähän pohdin..
VastaaPoistaKukkis on kastettu joten kummit valittiin pakostakin, mutta mulle kummi tarkoittaa sellaista aikuista ystävää. Me vietetään esim. meidän kummitytön kanssa paljon aikaa, hän on käynyt meillä kylässä leikkimässä ihan muuten vaan ja välillä toki hoidossakin, käydään puistossa tai kaupungilla, ollaan semmoisia turvallisia aikuisia isin ja äidin lisäksi. Sellaiset kummit koitin valita Kukkikselle myös, jotka sitten vähän ajan päästä omasta tahdostaan haluavat viettää aikaa hänen kanssaan. Tottakai tämmöisiä turvallisia aikuisia voi olla ihan muutenkin eikä se vaadi sitä kummi nimeä, mutta tää on ainakin mun ajatus sen kummiuden takana :)
Sulla on kyllä tosi hyvä ajatus tuossa! Kyllä tietysti minäkin toivon lapselleni sellaisia turvallisia aikuisia, vaikka niitä ei kummeiksi kutsuttaisikaan. :)
PoistaOnpa muuten ihanaa, että vietätte niin paljon aikaa myös oman kummityttönne kanssa. Tuo on kyllä asia, mitä kummin valinnassa tosiaan kannattaa miettiä, että kuka haluaisi viettää omasta tahdostaan aikaa lapsen kanssa, ettei se kummius sitten ilmene vain synttärilahjan muodossa.
Meillä ei ole kummeja. Emme kuulu kirkkoon eli Anselmiinaa ei luonnollisesti kastettu. Olen kyllä välillä miettinyt, pitäisikö kummeja pyytää vaikka jälkikäteen... Minua kiehtoisi ajatus juuri tuosta Minnan mainitsemasta turvallisesta aikuisesta. Toisaalta meille on vakiintunut pari tällaista turvallista aikuista. Kukaan heistä ei muuten ole niitä, joita olin alustavasti ajatellut mahdollisiksi kummeiksi. Hmm. Oma kokemus kummeista on tasoa lahja-automaatti, ja sellainen nyt on mielestäni kaikinpuolin yhdentekevä.
VastaaPoistaMekin puhuttiin juuri ennen kuin julkaisin tämän, että pitäisikö sitä nyt sitten kuitenkin pyytää edes yksi kummi, vaikka edelleen olen sitä mieltä, että se on ihan sama, miksi niitä turvallisia aikuisia kutsutaan, kunhan sellaisia on. Mutta eipähän sitten ainakaan lapsi kokisi jääneensä ilman.
PoistaOlisi kyllä tosi haastavaa valita sitten sellainen, joka myös pysyisi lapselle läheisenä! Kuten sanoit, niin se ei välttämättä olekaan se, ketä ensimmäisenä ajattelisi...
Me valittiin kummit, koska poika kastettiin. Kummius merkitsee kuitenkin meille muutakin kuin siihen uskontoon liittyviä asioita. Toivottaisiin, että poika saisi kummeistaan tärkeitä ja läheisiä aikuisia ystäviä. Kummien valinta oli mun mielestä tosi vaikeaa, koska ei haluttu valita kaikkia meidän läheisimpiä ihmisiä ensimmäisen lapsen kummeiksi, toinenkin lapsi kun on toiveissa saada jossain vaiheessa ja toivottaisiin, että myös hänelle riittäisi tärkeitä ihmisiä kummeiksi. Päädyttiin sitten valitsemaan ensimmäiselle lapselle kummeiksi ne ihmiset, jotka tällä hetkellä ovat mahdollisimman samanlaisessa elämäntilanteessa kuin me :)
VastaaPoistaTästä sainkin hyvän idean, voisinkin vähän matkia ja kirjoittaa lähiaikoina aiheesta itsekin ;)
PoistaJuuri tuota minäkin olen myös miettinyt, että mitäs sitten jos tälle lapselle nyt olisi laittanut ne kaikki parhaat kaverit kummeiksi, niin mitä sille mahdolliselle toiselle lapselle sitten selittäisi. :D Mutta tosi hyvä huomio teillä kyllä tuo, että ovat samassa elämäntilanteessa. Varmaan lisää aika paljon sitä todennäköisyyttä, että ovat pitkään mukana lapsen elämässä!
PoistaMatki ihmeessä! ;) Kyllä tästä aiheesta muillekin riittää.
Meillä on kummit, koska vauva kastettiin. Jotenkin se, että lapsella on kummit, tekee yhteydenpidon helpommaksi kun on vähän sellainen spesiaalijuttu :) Itsellekin kummina oleminen luo tavallaan sellaisia "erityisoikeuksia" ja saa luvan kanssa olla mukana toisen elämässä. Toki olisimme kummilapsiemme elämässä muutenkin ja samoin meidän vauvan kummit meidän elämässä, vaikka ei kummeja olisikaan, mutta jotenkin se silti luo erilaisen yhteyden. Tätä on kyllä hankalaa laittaa tekstiksi :D Ehkä meillä nämä kummijutut takaa sen, että yhteydenpito säilyy vaikka muuten voisikin tulla hetkiä, ettei niin herkästi oltaisi tekemisissä. Kauempana kun asutaan jne, niin usein yhteydenpito ja näkeminen saattaa olla harvanlaista.
VastaaPoista