Satunnaisia tilastoja arjesta

Satunnaisia tilastoja tavallisesta arkipäivästä neljä kuukautta vanhan vauvan kanssa:

-Vaippoja vaihdettiin vuorokauden aikana yhdeksän. Neljä näistä oli kestovaippoja, mutta rehellisyyden nimissä täytyy tunnustaa, että yleensä meillä menee kestovaippoja päivässä 1-2. Omatuntoni soimaa minua jokaisen kertakäyttövaipan kohdalla, mutta ne ovat vain niin paljon helpompia, pienempiä ja kevyempiä, ja vahinkoja sattuu niiden kanssa vähemmän. Olen ottanut tavoitteekseni kuitenkin, että vähintään yksi kestovaippa päivässä. Tekee se kuitenkin 365 kertakäyttövaippaa vähemmän vuodessa, mikä on huomattavasti tyhjää parempi.

-Imetin vuorokauden aikana yhdeksän kertaa, joista kaksi yöllä. Muuta ravintoa vauva ei saanut.

-Kielsin vauvaa tukistamasta minua tasan kymmenen kertaa, mutta kun äidin hiuksia on vain nii-in kiva kiskoa. Ei auta laittaa tukkaa nutturalle, koska pikkuneiti kyllä repii kampauksen kuin kampauksen auki. Hiuksia kyllä irtoaisi näin muutama kuukausi synnytyksen jälkeen ihan ilman apujakin, kiitos vain.

-Päiväunia nukuttiin neljä kertaa ja aina 30 minuuttia kerrallaan. Meidän vauva on täsmällinen tyttö, eikä nuku koskaan enempää tai vähempää kuin puoli tuntia. Olen yrittänyt pitkittää päiväunia ties millä keinoin, mutta neiti on sitä mieltä, että puoli tuntia on hyvä ja sillä selvä.

-Tämä hieman väsynyt äiti joi päivän aikana kahvia neljä kuppia, haaveili suklaasta kaksi kertaa, muttei syönyt yhtä ainutta palaa. Tiedän juovani kahvia aivan liikaa, mutta ei yhtään huvita vähentää. Se on hyvää ja ihanaa ja piristää ja lohduttaa.

-Vauva itki vuorokauden aikana kolme kertaa, mutta itkujen yhteiskesto oli noin puolitoista minuuttia. Hän rauhoittuu yleensä aina heti, kun huomaa, että teen edes jonkinlaisen eleen reagoidakseni. Jos ei silloin, niin viimeistään sylissä. Mitä sitä turhaa parkumaan, sillä nekin voimat voi käyttää siihen, että yrittää möyriä eteenpäin.

-Käänsin lapsen vatsalta selälleen 19 kertaa, joista kaksi yöllä. Tämä tilasto sisältää vain ne kerrat, jolloin minä pelastin hänet tukalasta tilanteesta, ei esimerkiksi mieheni. Halu päästä liikkelle on neidillä niin kova, että hän kääntyilee silloinkin, kun ei yhtään jaksa, ja välittömästi käännyttyään hän alkaa huutaa APUAAA. Vauvakielellä tosin.

-Vauva puklasi päälleni seitsemän kertaa. Kertoja, jolloin hän pulautti itsensä päälle on turha edes yrittää laskea. Koska tämä loppuu??

-Sukat revittiin jalasta irti neljätoista kertaa, kunnes äiti kyllästyi ja vaihtoi vauvalle jalkaan sukkahousut. Tyttö löysi joskus viikko sitten varpaansa, ja se sukkien irrottaminen on melkein yhtä kivaa kuin äidin tukistaminen. Takuuvarma keino naurattaa vauvaa, on kutittaa hieman varpailla poskea! Kokeilkaapa, ainakin meidän neiti meinaa ihan tikahtua naurusta.

No irtosihan se, sitten mennään taas!