Meno päällä

Takana ovat ne ajat kun vauva köllötteli tyytyväisenä viltillä tai nojaili rauhallisena sylissä. Neiti on selvästi tajunnut, että tässä maailmassa on mahdollista liikkua, ja ajatus on tainnut hullaannuttaa hänen mielensä. Hän kääntyy vatsalleen välittömästi, kun lasket hänet sylistäni, ja alkaa pyrkiä kohti lelujaan. Eteen tai taakse neiti ei vielä pääse, mutta pyörii jo akselinsa ympäri melko vaivattomasti.

Tällainen näky minua tavallisesti odottaa, kun menen hakemaan neitiä päiväunilta.

Treenattava on myös paikoissa, joissa ei mahdu liikkumaan, ja tietysti myös silloin, kun ei oikeastaan kuuluisi yrittää ryömiä yhtään mihinkään suuntaan. Kuten öisin. Sylissä ollessaankin mimmi turhautuu, jos kantaja vain istuu paikoillaan eikä liiku. Maailmassa olisi niin paljon nähtävää! Ei auta yrittää selittää kolme ja puoli kuukautta vanhalle lapselle, että ei tässä kuule ole kiire mihinkään.

Nyt on oltava tarkkana mihin lapsen jättää, sillä se voi juuri olla se kerta, kun olen ajatellut, ettei hän tästä mihinkään pääse, kun hän oppiikin hyppimään. Alkaa olla kiire tehdä kodista lapsiystävällinen.