Yhdeksänkuinen lapsi näyttää jo luonnettaan. Hän hassuttelee ja on huumorintajuinen, mutta on myös oppinut kiukuttelemaan. Hän ilmaisee mielipiteensä äidin typeristä säännöistä, kuten siitä, ettei syöttötuolista saa hypätä itse alas tai ettei kissan hiekkalaatikkolle pääse etsimään aarteita.
Neidin uusinta mielipuuhaa on ovien avaaminen ja sulkeminen, Jos kyseessä on kaapin ovi, tyhjennetään sen alimmat hyllyt voitonmerkeiksi lattialle, mutta myös huoneiden ovet kiinnostavat. Lisäksi tyttö leikkii mielellään hippaa ja piilosta. Lähinnä isin kanssa, sillä äiti on huonojen polviensa kanssa liian hidas konttaamaan ja siksi ihan tylsä.
Yhdeksänkuinen liikkuu taitavasti tukea vasten, mutta on muuten hieman rauhoittunut ja malttaa jo leikkiä hetken paikoillaankin. Hän tutkii pehmeitä kuvakirjoja ja kaataa äidin rakentamia torneja. Hän muistaa missä kaikkialla on leluja, ja osaa avata laatikot itse. Parasta on, että hän halii, pussaa ja vilkuttaa.
Tällä hetkellä meillä nukutaan ihan hyvin, ja nukutus sujuu useimmiten ongelmitta. Tosin imetän edelleen kaksi kertaa yössä, sillä en vain ole jaksanut aloittaa mitään unikoulua. Yösyöminen ei sinänsä häiritse, mutta lapsi tuskin on kuitenkaan ihan lähiaikoina sitä omatoimisesti lopettamassa ja jossain vaiheessa minäkin toivon saavani nukkua ihan koko yön.
Vanhempainvapaani on nyt loppunut, mutta onneksi saan vielä olla kotona tämän pikku touhottajan kanssa. On tietysti niitäkin päiviä, että kelloa vilkuillen odotan iltaa, että mieheni tulee töistä kotiin ja saan alkaa laittaa lasta yöunille, mutta pääsääntöisesti arki on ihan mukavaa ja viihdymme pikku mimmin kanssa kahdestaan hyvin.
Ihana,reipas pikkunen :)
VastaaPoista