keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Kyseenalaisen kasvatusmenetelmän käyttö - CHECK!

Tilanne: neiti nousee väärällä jalalla ja kitisee koko aamupäivän. Hän saa raivarit, jos otan hänet syliini, mutta siitä vasta kiukku nouseekin, mikäli yritän siirtyä metriä kauemmaksi hänestä. Leikit ovat tylsiä, ruoka pahaa ja äiti ilmeisesti ihan tyhmä.

Seuraus: kahvinkeitto ja aamupalan teko on hankalaa, kun vauva roikkuu kiinni reidessäni, vessassakäynti ei onnistu ilman kiukuttelevaa seuralaista ja vaatteiden pukeminen johtaa siihen, että lattialla parkuva Myy potkii minua koko (vähintään) kymmenen kilon painollansa.

Seuraus 2: äitiäkin alkaa hieman kiukuttaa.

Ja mitä tekee kypsä ja hyvä kasvattaja seuraavaksi? Istutan alle vuoden ikäisen lapseni television eteen ja laitan Youtube -sovelluksesta Teletapit pyörimään.

Ajattelin saavani sillä ehkä juuri sen alkutunnarin verran aikaa, ennen kuin pikku kädet ovat taas reiteni ympärillä, mutta neiti jaksoi seurata kummallisia, värikkäitä ukkeleita kokonaisen vartin. Todennäköisesti jo pelkkä päällä oleva televisio olisi riittänyt, sillä sitäkään mimmi ei ole montaa kertaa elämänsä aikana nähnyt, mutta ajattelin pelata varman päälle.

Että se siitä periaatteesta, ettei televisio ole auki lapsen hereilläoloaikana. Tavaksi tämä ei toivottavasti tule, mutta kyseessä tuskin silti oli mikään Once in a lifetime -kokemus.

10 kommenttia:

  1. Itse ainakin huomaan, että jo tässä vaiheessa kasvatusurakkaa alkaa nuo helpoimmat vaihtoehdot (äidin kannalta) houkutella aina vain enemmän. Enkä toisaalta pidä niitä niin huonoina asioina, kun mulle ainakin on tärkeetä myös se, että järki pysyy omassa päässä, joka noissa äidin kiukkutilanteissa usein johonkin hetkellisesti katoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihan totta! Joskus on pakko mennä helpoimman kautta jos oma mielentila sitä vaatii. Koko homma kaatuu jos äidin pää ei kestä. :)

      Poista
  2. Hups, meillä pyörii telkkari yleensä aamulla taustalla koko sen ajan kun kakkoselta lastenohjelmia tulee... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon jotenkin ajatellut, ettei noin pieni vielä ymmärrä niistä ohjelmista mitään, mutta joku siinä kuitenkin oli ilmeisen kiinnostavaa.

      Poista
  3. Ei hätää, luulen että tämä on kovin tuttua monessakin perheessä. Piirretyt vaan toimii välillä pienen hetken pelastuksena. Esikoisen vauva-aikana ajattelin ettei meillä katsota vuosiin piirrettyjä, mutta hups vaan - niin niitä tulee lähes joka päivä joku tovi katsottua.

    Lastenhuoneenkapina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin ajattelin, että ei vielä vuosiin! :D Mutta eipä tuota kymppikuista onneksi se kovin pitkään edes jaksanut kiinnostaa.

      Poista