maanantai 10. maaliskuuta 2014

Varautuminen tulevaan koitokseen

Lauantairuuhka jossain päin Vantaata. Olemme Bauhausissa mieheni kanssa ostamassa uusia lattialistoja kun alkaa tuntua oudolta. Yhtäkkiä en pysty liikkumaan, koska yrittäessäni ottaa askeleita mihin tahansa suuntaan tunnen viiltävää kipua koko alaruumiissani. Tuntuu, että jalat lähtevät alta. Roikun koko painollani ostoskärryjen päällä ja yritän olla huutamatta, kunnes helpottaa. Hetkeksi. Sama toistuu vielä muutaman kerran.

Menomatkalla mieheni on vitsaillut minulle, että älä nyt sitten ala synnyttää, että saadaan tätä remonttia taas vähän eteenpäin. Vastasin, etten mä tänään mitenkään voiskaan, koska en aamulla sheivannut sääriäni. Ja koska nyt olette jo ehkä huomanneet, ettei tämä päivitys sisällä mitään söpöä vauvakuvaa, olette varmasti jo päätelleet, etten alkanut synnyttää.

No, vaikka en alkanutkaan, niin kävi kyllä muutamaan otteeseen mielessä, että nytkö se jo tulee, mikä puolestaan sai minut havahtumaan siihen, että esimerkiksi sairaalakassin pakkaaminen ei ole edennyt eteisen nurkassa sijaitsevaa tyhjää reppua pidemmälle. Tämä ei sinänsä ole yllätys, sillä olen yleensäkin todella laiska pakkaamaan. Mihin tahansa olenkin menossa, heittelen juuri ennen lähtöä kassiin jotain mahdollisesti tarpeellisia (mahdollisesti täysin tarpeettomia) vaatekappaleita, ja perillä sitten ihmettelen, että mitäs täältä löytyykään.
Tänään kuitenkin poikkesin tavoistani ja yritin tehdä tulevasta synnytysreissusta itselleni mieluisemman täyttämällä repun asioilla,  joita oletan sairaalassa tarvitsevani.


Vaihtovaatteita. Lähinnä minulle, mutta myös puhdas t-paita miehelleni.
Puhelimen laturi ja kirja, johon en kyllä usko koskevanikaan sairaalassa ollessani, mutta onpahan nyt kuitenkin.
Hygieniatarvikkeita. Kamalaa markettishampoota, jota löysin kaapista jonkun matkan jäljiltä. Voittaa kuitenkin mahdollisesti sen ällöttävän laitosshampoon.

Lisäksi rupesin reippaaksi ja valitsin myös vauvalle kotiutumisvaatteet. Olin muka valitsevinani jotain sukupuolineutraalia, ruskeaa ja valkoista, mutta nyt tätä kuvaa katsoessani voin todeta, että taitaa olla ihan sama minkä värinen body hänellä on päällään, jos puen hänet kuitenkin vaaleanpunaiseen, kukalliseen ulkohaalariin.


2 kommenttia:

  1. Mä onneksi sheivasin sääret juuri synnytyksen alkamista edeltävänä iltana :D Tarkoituksena oli tosin olla näyttämättä kuntosalilla alkuasukkaalta kuin olla silosäärinen synnyttäjä.

    Tosin unohdin sairaalakassista (siitä minkä pakkasin lapsivesien loiskuessa) kaikki karvanpoistovälineet ja pinsetit. Varsinkin kulmakarvani olivat aika, krrhm, tuuheat vietettyäni sairaalassa ma-pe.

    Ihanaa, että ehdit valita kotiutumisvaatteetkin. Meillä mies toi sairaalaan 60-senttisen bodyn, neulemekon, sukkahousut, 60-senttiset housut, myssyn ja äitiyspakkauksen toppahaalarin :'D Toivoin pieniä vaatteita ja neulekerrastoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana, neulemekon! Voin kuvitella, miten teidän keskosvauva on hukkunut sinne äitiyspakkauksen toppahaalariin. :)

      Sulla kävi sitten hyvä tuuri säärien suhteen. ;D Kaikkea sitä miettiikin ennen synnytystä.... Tavallaan vois kuvitella, että mun sääret ei ole siellä pääosassa, mutta joistain näistä turhamaisista piirteistä on kyllä vaikea hellittää. :)

      Poista