torstai 6. maaliskuuta 2014

Kerro kerro Google

Iso, suorastaan huutava otsikko hyppää suoraan silmilleni avattuani aamun Helsingin Sanomat. "Selittämätön kohtukuolema kuukautta ennen laskettua aikaa vei perheeltä kaksi vauvaa vuoden aikana", kertoo lehti. Asia, jota nainen ei halua lukea ensimmäiseksi herättyään, viisi viikkoa ennen omaa laskettua aikaansa.
Hylkään lehden lukematta koko tekstiä ja siirryn tietokoneelle. Sama uutinen on minua vastassa myös Facebookin etusivulla, tietysti. Itseppä olen sivustosta tykännyt.

Luettuani uusimmat vauvablogipäivitykset olen rauhoittunut ärsytyksestä sen verran, että voin siirtyä googlailemaan muita asioita.

Ensimmäinen haku: vadelmanlehtitee + synnytys + tutkimus
Jo hakusanoja kirjoittaessani olen varma, etten tule löytämään mitään oikeaa tutkimustietoa vadelmanlehtiteen vaikutuksesta synnytykseen. Haku tarjoaa minulle vain blogeja ja keskustelupalstoja, joissa ihmiset kirjoittavat kyseisen teen mahdollisesti vahvistavan kohtulihasta ja tehostavan supistuksia, mutta tieteellisiä faktoja en löydä, vaikka teen vielä saman haun englanniksi. Luovun tästä ajatuksesta ja keitän kahvit.

Toinen haku: 36. raskausviikko
Numerot vähän hämmentävät minua. Olenko ihan oikeasti jo näin pitkällä?! Kännykän kalenteri kertoo, että kyllä, ihan oikeasti olen.
"Napanuora on noin puoli metriä pitkä ja ympärysmitaltaan sentistä kahteen senttiin. Sikiö käyttää napanuoraa leluna ja puristelee sitä, mutta ei jaksa puristaa sitä niin lujaa että se vahingoittuisi", kertoo google. Miten hirveän suloista! Vauvani leikkii!

Kolmas haku: kipu + kohdunsuulla + loppuraskaus
Minusta on alkanut tuntua, että en tunnista supistuksia supistuksiksi. Toisinaan rehkittyäni vatsaa kiristää, ja oletan sen olevan jonkinasteista supistelua, mutta en ole varma. Varsinkaan en osaa sanoa, mistä yksi supistus alkaa ja mihin se loppuu. Viime aikoina vastaavissa tilanteissa on kuitenkin ruvennut tuntumaan viiltävää kipua kohdunsuulla. Tai ainakin oletan, että se on kohdunsuu... Ei siis vatsassa eikä selässä, vaan alempana. Kipu saa minut taittumaan kaksinkerroin, mutta kestää onneksi vain muutamia sekunteja.
Törmään googlaillessani termiin "sukkapuikkosupistus". Ehkä se on sellaista sitten. Mistä näistä tietää...!?

Viimeinen haku: synnytyskertomus
Olen viime aikoina lukenut aika paljon näitä. Mieluiten vielä niitä kaikkein tuskallisimpia tarinoita, joissa kipua kuvataan sietämättömäksi ja koko tilaisuutta maanpäälliseksi helvetiksi. Tällä kertaa löydän kertomuksen, jossa ponnistusvaihe kestää kaksi tuntia. Huh huh.
Jostain syystä nämä kamalimmat kauhutarinat rauhoittavat minua paljon enemmän kuin kertomukset onnistuneesta synnytyksestä. Tulee sellainen olo, että olen nyt sitten ainakin varautunut kaikkeen. Lähestyvä synnytys on muutenkin alkanut pyöriä mielessä aika paljon. Ystäväni sanoi minulle eilen, että "voihan siellä olla hei ihan kivaakin, kun saa ilokaasua!". Mitäpä siihen sitten lisäämään.

2 kommenttia:

  1. Kauhutarinoiden lukeminen kannattaa :D Itse ainakin olin todella positiivisesti yllättynyt, miten synnytys ei ollut yhtään niin kauheaa kuin etukäteen ajattelin. Ilokaasu on kiva, tosin synnytyksessä se ei minulla juuri auttanut kipuihin. Tuli vaan sellainen olo, että synnyttää päissään - mikäs siinä!

    Luin kohtukuolemajutun samalla kun imetin, ja itkuksihan se meni :( Ennen synnytystä en varmaan olisi edes uskaltanut lukea sitä. Yyh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän sellainen käsitys mullekin on ilokaasusta tullut, ettei se kamalasti auta, sekoittaa vaan pään. Tietysti kokeilemallahan se vasta selviää, että mitä se juuri minulle tekee.

      Tollasissa uutisissa pitäisi olla jokin varoitusteksti. "Ei raskauden aikana tai muutenkaan herkässä tilassa oleville!" :)

      Poista