RV 36+0

Tasan neljä viikkoa laskettuun aikaan. Aika alkaa käydä vähän pitkäksi. Eilen oli kunnon sellainen "en jaksa olla raskaana enää sekuntiakaan" -fiilis, mutta tänään olen kärsivällisempi. Yleisesti ottaen turhaudun kuitenkin todella helposti ihan pienistäkin asioista. Vatsa painaa, ja selkä on öisin kipeä, mutta ne ovat vain lihaskipuja, ja saan nukuttua ilman kipulääkkeitä. Yhtään raskausarpea en ole (vielä) löytänyt mistään, vaikka kylkiä kiristääkin niin kovasti, että tuntuu, että  iho olisi ihan äärirajoillaan. Ruokaa pystyy syömään todella vähän kerrallaan, sillä olo on ihan täysi silloinkin, kun on kamala nälkä.

Kokonaisuudessaan elo on kuitenkin vielä melko helppoa. Ongelma on lähinnä se, että minusta on niin kamalan tylsää olla päivät yksin kotona. Ja tietysti, niin kauan kuin tämä on suurin  ongelmani, tilanteeseen on oltava tyytyväinen.
On mulla onneksi tämä karvainen kaveri täällä seuranani.

Alkuviikosta kävimme neuvolalääkärin luona. Hän otti meidät vastaan puoli tuntia myöhässä ja koko ajan tuntui siltä, että hänellä oli kamala kiire ja sähläys päällä. Minulle tuli taas(!) huono olo kesken tutkimuksen, mikä vaikutti vauvaankin sen verran, että doppleri mittasi sykelukemaksi 180. Sillä hetkellä en kyllä edes tajunnut huolestua, sillä keskityin vain pysymään tajuissani ja olemaan oksentamatta. Vesilasillisen jälkeen oma oloni helpotti sen verran, että vauvakin alkoi rauhoittua ja syke laski sataankuuteenkymmeneen, mikä oli minun mielestäni vieläkin kamalan paljon, mutta lääkärin mukaan ihan ok. Muuten kaikki oli hyvin. Vauva on raivotarjonnassa ja kohdunsuu on edelleen kiinteä ja kiinni, mutta kaula on lyhentynyt senttiin.

Vatsa on edelleen melko korkealla, kuten näkyy. SF-mitta on 32 senttiä, eli ihan keskellä keskikäyrää mennään. Vähän harmittaa, että unohdin lääkärissä kysellä mitään painoarviota.