Elämä kolme viikkoa vanhan vauvan kanssa on hyvin sotkuista.
Vauva ei suinkaan ole ainoa syypää kodissa vallitsevaan kaaokseen, vaan myös uupunut äiti ja mustasukkainen kissa hoitavat osuutensa sotkemisesta.
Ensinnäkin, maitoa on joka paikassa. Oli liivinsuojat tai ei, paitani ja lakanat ovat aina ihan maidossa. Imetyksen jäljiltä tietysti myös vauva ja sohvatyynyt. Ja hyvä onkin, jos vain tyynyt, eikä koko sohva. Silloin kun maito ei päädy ympäri asuntoa suoraan rinnoilta, niin vauva kyllä korjaa tilanteen pulauttamalla. Aina todennäköisemmin, jos joko minulle tai hänelle on juuri vaihdettu kuivat ja puhtaat vaatteet päälle, sillä vaatteillehan ne puklut aina osuvat, eivätkä koskaan siihen liinaan, jonka olen hänen päänsä alle virittänyt.
Myös minä olen alkanut sotkea syödessäni. Yleensä siksi, että yritän syödä nopeasti toisella kädellä tehdessäni jotain muuta samanaikaisesti toisella. Tai sitten tapahtuu jotain, mikä vaatii molemmat käteni ja kaiken huomioni, joudun laskemaan ateriani lähimmälle mahdolliselle tasolle, ja kissa käy kaatamassa tai tiputtamassa jotain. Ja kuten ainakin muut kissanomistajat jo arvaavat, tämän jälkeenhän aikaansaannos tietysti peitellään, eli ihmisten kielellä: levitetään sotkua entisestään.
Tässä vaiheessa on kaikesta huolimatta syytä todeta, että niin kauan kuin vain ruokaa ja maitoa on pitkin poikin ympäriinsä, tilanne on ihan kohtalainen. Ainakin minun vauvani nimittäin tykkää tehdä äidille pikku lahjan silloin, kun olen ottanut häneltä vaipan pois päältä vaihtaakseni tilalle puhtaan. Ja vain erittäin hyvällä tuurilla kyse on pelkästä pissasta. Jos en ehdi väistää alta pois, kaikki mitä tulee, on minun päälläni, ja jos taas ehdin, sitä todennäköisesti leviää hoitopöydän lisäksi lattialle, minkä mahdollisesti huomaa vasta, kun siihen astuu.
Omaksi epäonnekseni minä satun olemaan pahemman luokan siisteysnatsi.Yksikin leivänmuru pöydällä tai kahvikuppi tiskialtaassa on liikaa. Eilen laitoin täyden roskapussin parvekkeelle odottamaan hetkeä, jolloin ehtisin viedä sen pois. Ennen kuin se hetki tuli, linnut olivat käyneet levittämässä pussin sisällön pitkin parvekkeen lattiaa.
Vielä kolmessa viikossa en ole oppinut hellittämään. Jos vauva torkahtaa, minä tiskaan, pyykkään ja imuroin. Ajan kanssa pakon edestä varmasti vielä hyväksyn, ettei kodin tarvitse kiiltää koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti