Meidän päivä 2.0

Edellisestä meidän päivä -päivityksestä on puoli vuotta. Arki melkein kahdeksan kuukautta vanhan vauvan kanssa on hieman erilaista kuin kaksikuukautisen, joten on ehkä aika uudelle julkaisulle. Ensimmäisen voit lukea täältä. Tässä päivityksessä osa kuvista on otettu puhelimeni kameralla ja pahoittelen niiden heikohkoa laatua.

Tällainen oli meidän tavallinen arkipäivämme:

7:45 Vauvaksikin kutsuttu herätyskelloni alkaa soida. Soittoääni on kutakuinkin seuraavanlainen: BÄM BÄM BÄM HUUUU vauvauvauvauvau. Torkkuajastimena toimii potkiminen.

8:15 Lapsi hieroo aamupalat naamaansa. Otan itselleni toisen kupin kahvia ennen kuin päästän hänet lattialle telmimään. Siivotessani aamiaispöytää neiti käy kippaamassa kissan ruokakupin sisällön lattialle. Kissa katsoo minua paheksuvasti.

10:15 Lapsi alkaa väsyä. Hän on yrittänyt nousta seisomaan ottaen tukea kissan raapimapuusta, tv-tasosta ja minun tukastani, ja lopulta turhautuneena homman hankaluudesta kontannut eteiseen itsetuhoisena aikeenaan ilmeisesti imeskellä kenkiä tai syödä kiviä. Ehdin kuitenkin estää tapahtuman. Nukutusprosessi kestää satuineen kymmenen minuuttia.

11:00 Lapsi on odotetusti herännyt puolen tunnin torkuiltansa, ja syömme välipalaa. Tein hänelle banaani-mustikkasosetta, joka kelpaa yllättävän hyvin. Leikimme vähän ja lähdemme ulos.

Vetoketjut ovat neidille mieleen.

12:30 Käymme leikkipuistossa. Tyttäreni pitää keinumisesta ja kikattaa, kun työnnän hänelle vauhtia. Matkalla ruokakauppaan pysähdymme vielä Mätäjoen varrelle katsomaan sorsia.

14:00 Lapsi on nukahtanut rattaisiinsa juuri kun pääsimme kotipihaan. Jätän hänet eteiseen nukkumaan ja laitan päivällistä varten parsakaalit ja porkkanat höyrystymään. Ehdin selailla päivän Hesaria ja lukea muutaman blogikirjoituksen ennen kuin lapsi herää ja on taas aika syödä.

16:00 Teen joitain satunnaisia kotitreeniohjelman pätkiä, eli käytännössä otan treenivälineet esille, mutta en ehdi paljon koskea niihin, kun juoksen lapsen perässä ympäri asuntoa. Hänestä on joko erityisen hauskaa toimia äidin kahvakuulana, tai sitten hän nauraa yrityksilleni treenata, vaikka hän on hereillä. En ole täysin varma syystä, mutta hauskaa skidillä tuntuu joka tapauksessa olevan.

17:15 Olen yrittänyt 40 minuuttia saada lasta nukkumaan. Pinnasängystä kuuluu ÄIÄIÄIÄI BÄB-BÄÄÄÄ, ja päälle joko hekotusta tai kitinää. Systerini tulee käymään, ja lapsi riehaantuu entisestään kuullessaan tätinsä äänen. Luovutan. Ei ole pakko nukkua, jos ei nukuta.

18:40 Mieheni tulee töistä juuri kun olen saanut pikku mimmin kylvetettyä. En ehdi edes pukea hänelle vaippaa päälle, kun hän jo innoissaan lähtee konttaamaan hurjaa vauhtia isäänsä vastaan. Vahinkoja ei onneksi tapahdu.

19:15 Syötän lapselle iltapuuron, pesen hänen kaksi hammastaan (se on neidin mielestä ihan hirveän kivaa!), ja mieheni lukee hänelle iltasadun. Istun pinnasängyn vieressä kymmenen minuuttia ja kun poistun, lapsi on jo unessa. Itse menen nukkumaan pari tuntia myöhemmin.